Kyllähän minä tiesin, että jokainen vapaaehtoinen saa varautua tekemään tuttavuutta vatsataudin kanssa, vaikka noudattaisi suurta varovaisuutta. Olin silti erehtynyt luulemaan, että elimistöni on jo sopeutunut uuteen bakteerikantaan, kun sairastuin elämäni toistaiseksi hirveimpään vatsatautiin. Viisi päivää olin aivan pois pelistä, enkä ole vielä kuudentenakaan aivan terve.
Sunnuntaiaamuna vatsa oli pahaenteisen sekaisin, mutta jaksoin vielä käydä nettikahvilassa. Koska isäntäperheelläni ei ole internetyhteyttä ja olimme olleet parin päivän viidakkoreissulla Tingo Maríassa, edellisestä kerrasta olikin jo vierähtänyt aikaa. Palattuani kotiin ihmettelin, miten minua voi niin lämpimänä päivänä palella. Kuumemittari kainaloon ja karu totuus paljastui – olin tulossa kipeäksi. Normaalisti ruumiinlämpöni on ainakin digitaalisten mittareiden mukaan vain jossain 35 asteen hujakoilla, joten 38 astetta tuntui jo aika pahalta.
Talonväki ei ollut kotona, mutta raijasin itseni, vesipulloni ja peittoni alakerran sohvalle. Ensimmäinen tulija löytäisi minut siitä ja toimittaisi varmasti tarpeen tullen hoitoon. Olo tuntui pahenevan kaiken aikaa, ja kun isäntäperheeni palasi, kalpeuteni ja oksenteluni säikäytti heidät. Minut päätettiin toimittaa sairaalaan kahdeksalta illalla.
Sairaalassa ei tarvinnut kauan odotella, vaan jo aulassa minulta mitattiin kuumetta, pulssia ja verenpainetta. Pulssi mitattiin ranteesta tunnustelemalla, ja vastaavanlaisia verenpainemittareita muistan nähneeni viimeksi lapsuudessani. Hoito oli silti asiantuntevan oloista ja ripeää. Henkilötietoni kirjattiin muistiin paperille, sillä tietokoneita ei näkynyt missään. Kun lääkäri oli jututtanut minua ja ”äitiäni”, hän kirjoitti reseptit irtopapereille ja antoi ne meille. Vielä nopea tutkimus ja olinkin valmis elämäni ensimmäiseen suonensisäiseen nesteytykseen.
Sairaalakokemus oli kaiken kaikkiaan erittäin myönteinen, vaikka voinkin osan ajasta todella pahoin. Hoitohenkilökunta oli kiireetöntä ja ystävällistä, ”äitini” ei poistunut mihinkään sänkyni viereltä, ja hänen hoitajatätinsä oli myös paikalla varmistamassa, ettei vointini huonone. Puolenyön maissa saimme viimein luvan lähteä kotimatkalle. Minulle kirjoitettiin kolmen päivän sairausloma ja annettiin ohje syödä kanaa. Se ei varsinaisesti yllätä maassa, jossa on tavanomaista syödä polloa jopa kolmella aterialla päivässä.
 |
| Kuorittuja hedelmiä ja maitotuotteita, vaarallista... |
 |
| Jäähilettä vain omalla vastuulla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti