Tarve käsitellä kulttuuriin liittyviä asioita kirjoittamalla on viime aikoina ollut vähäinen, minkä olen tulkinnut sopeutumiseksi, tottumiseksi. Minua on helpottanut, että elämässäni on nykyisin perulaisia, joilta voin kysellä miksi-kysymyksiä. Rannikon koulutetulta väeltä ei tosin aina heru vastauksia kaikkiin Andien kulttuurin erikoisuuksia koskeviin kysymyksiin. Toiseksi elämästäni ovat kadonneet hankalat ihmissuhteet, joten työntekoa, perhe-elämää tai vapaa-ajan viettoa eivät enää häiritse turhanpäiväiset ongelmat ja draama, jota inhoan yli kaiken.
Töissä ei ole tapahtunut mitään raskasta tai dramaattista. Vaihdoin uudelle torille kaupungin keskustaan viime viikolla. Mercado Modelon lasten perheiden sosio-ekonominen tausta on hieman toisenlainen kuin aiempien oppilaideni. Perheet eivät ole äärimmäisen köyhiä, ja lasten käytöksessä se näkyy niin, että heillä on voimakkaammin oma tahto ja he vaativat asioita. Vaihtoehtoinen selitys on se, että uusi työparini on kasvattajana kollegoitaan pehmeämpi.
Työmatkani taittuu reilussa kymmenessä minuutissa, joten riittävän liikuntamäärän turvaamiseksi olen melkein jokailtainen näky kuntosalilla, jonne kävelen kotoa viidessä minuutissa. Torille päästyäni pyyhällän ohi perinnehameita ja Huánuco-pipoja myyvien vaatekauppiaiden, mehu- ja hedelmämyyjien ja sekatavarakauppaiden ja saavun lopulta haisuosastolle. Nenäni ei millään totu raa'an lihan ja kalan voimakkaaseen löyhkään, joka tarraa kiinni vaatteideni jokaiseen kuituun ja ihooni. Joka päivä töistä saavuttuani tajuan haisevani kuolemalta ja painun pyykkäämään vaatteeni.
Uudessa isäntäperheessä ei ole tapahtunut mitään raskasta tai dramaattista. Hieman jännitystä tarjosi jättiläismäinen rotta, joka eräänä iltana kirjastohuoneessa istuessani päätti pyyhältää jalkojeni yli hirveällä vauhdilla. Eläin piiloutui kirjoituspöydän taakse ja jäi nalkkiin huoneeseen, kun lähtiessäni suljin oven. Aamulla kuulin, että perheen isä oli listinyt elikon. Kuulemma kyseessä oli vanha tuttu, joka ei ollut moksiskaan syötyään myrkkyä vaan sananmukaisesti hyppäsi esiin aina uudelleen ja uudelleen.
Viimeisten kolmen kuukauden alkaessa mieli alkaa väistämättä askarrella Suomeen paluun parissa. Muistan elävästi, miten iloinen olin syksyllä saadessani olla ajattelematta tulevaisuutta, sillä edessä oli loputtomalta tuntuva määrä paahtavan kuumia päiviä toisella puolella maapalloa. Kun muutto takaisin kotimaahan alkaa häämöttää, huomaan, ettei sen ajattelu sittenkään ole tuskaista. Etsiskelen työpaikkaa syksyksi ja mietin, mistä kaupungista mahdankaan löytää itseni. Mieli on kovaa vauhtia sopeutumassa paluuajatukseen mutta pakenee vielä kysymystä "Millä tavalla Peru on osa elämääni tulevaisuudessa ja palaanko tänne vielä?" Sen voi onneksi vielä työntää syrjään.
 |
| Huallaga, yksi Amazonin sivujoista |
 |
| Vuoren rinteille rakennettuja taloja |
 |
| Negrito, kaupungin symboli |
 |
| Puente Calicanto |
 |
| Joki, kaupunkilaisten kaatopaikka |
