Tiesin ennen tänne tuloa, että suomalaiskouluissa annetaan poikkeuksellisen vähän läksyjä. Silti olen ollut aika yllättynyt nähdessäni, millaiset määrät kotitehtäviä nykyisillä oppilaillani pahimmillaan on. Aamuvuoroni kestää kaksi tuntia. Eilisaamuna katselin, miten 11-vuotias poika hikoili espanjan tehtäviensä parissa koko kaksituntisen. Selvisi, että hänellä oli myös seitsemän sivua matematiikan läksyjä, mutta vasta tänään meillä oli aikaa avata matematiikan vihko. Kun pojan piti lähteä valmistautumaan iltapäivällä alkavaan koulupäiväänsä, olimme saaneet tehdyksi vasta neljä sivua. Toivottavasti pojalla on aikaa jatkaa läksyjen parissa myöhään illalla koulun jälkeen ja toivottavasti hänellä on vanhemmat, jotka pystyvät neuvomaan.
Suurimmalle osalle oppilaistamme tehtävänannot täytyy selittää omin sanoin, koska ne eivät avaudu muuten. Vaikeimpia ellei peräti mahdottomia ovat matematiikan sanalliset tehtävät ja kaikenlainen soveltaminen. Jos oppikirjasta ei löydä vastausta suoraan, opettaja joutuu lievästi sanottuna johdattelemaan sen äärelle. En ole muutamia lyhyitä sijaisuuksia lukuun ottamatta koskaan opettanut suomalaisia alakoululaisia, mutta arvelisin, että samoja hankaluuksia on suomalaislapsillakin.
Raskainta ja samalla palkitsevinta on auttaa englannin tehtävissä, joissa paikalliset kollegamme eivät osaa lapsia neuvoa. Raskasta englannin opettamisessa on se, että jokaisen sanan joutuu kääntämään espanjaksi ja jokaisen tehtävänannon selittämään pariin kertaan. Vain kerran olen törmännyt opiskelijaan, joka tuntui oppineen englantia ja jolle ei tarvinnut selittää, mitä tarkoittaa and ja mitkä ovat englannin persoonapronominit. Englannin ääntäminen on perulaislapsille tolkuttoman vaikeaa; kielelle ei altistu kaiken aikaa toisin kuin Suomessa, eivätkä opettajat varmasti äännä kieltä lähellekään natiivin tavoin.
Olen miettinyt kovasti, mikä mahtaa olla tämän vuoden anti minulle opettajana. Aika Perussa muuttaa minua ihmisenä varmasti paljonkin, ja on tietysti jo muuttanut, mutta mitä uusia ajatuksia ja ideoita voisin saada täältä työhöni? Ainakin tämä vuosi rohkaisee minua suhtautumaan muutoksiin ennakkoluulottomammin. Tiedostan olevani melkoisen muutoshaluton ihminen, joka tyytyisi herkästi vanhaan tuttuun kuten ne opettajat, jotka käskevät lasten kopioida jokainen oppikirjan sivu vihkoihinsa. Aina voi yrittää tehdä asiat paremmin, ja uusien ideoiden kokeilu paitsi virkistää ja parantaa motivaatiota myös johtaa parhaimmillaan hienoihin uudistuksiin.
 |
| Kotitehtävien kimpussa |
 |
| Näytteitä askarteluistamme |
 |
| Tällä viikolla ideoimme lautapelit |
 |
| Lisäksi olemme tehneet origameja |
 |
| Äitienpäiväkukkia |
